Lisäksi perus kuulumiset: Ei mitään. Perjantaita odotan innolla! Pikku pirskeet kavereiden kesken ja seuraava viikko meneekin ilman porukoita kotona, Turkkiin lähtevät.
Edellisellä viikolla oli tosiaan TFN (Tube family night) Jossa näin monia vlogaaja frendejä sekä näitä uusia tuttavuuksia! Alla muutama kuva, ja sen jälkeen novellin pariin!
Jussibitch & Verabitch
Ihanainen Papananaama aka Sini
Sipuli vihreäkorva kaveri♥
Lisää Jussia ja meikää!
Koko illan ehkä eeppisin kuva. Jussit ovat pahasta toisinaan.
Ja novellia!
Part 2. Red Mirror
Hätäisenä nousin istumaan kun kuulin kiljuntaa joka repi
uneni kahtia. Nousin äkkiä seisomaan ja juoksin vessaan, josta kuulin kimeää
kiljuntaa. Kiskaisin oven auki paniikissa.
- Miksi sä kiljut, ootko sä kunnossa? Parkaisin
ahdistuneesti ja koitin samalla hieroa silmiäni jotta näkisin jotakin. Delfiini
kääntyi hitaasti minuun päin ja näytti itkuiselta. Silti en nähnyt pientäkään
epäkohtaa tai väkivallan merkkiä.
- Poltin hiukseni, tuo mumisi hiljaa. Tuijotin shokissa
toista, suu auki ja silmät suurina, kunnes räjähdin nauruun.
- Voi helvetti mä luulin että joku murhaa sua täällä,
naurahdin ja säädin kiharrinta hiljemmalle, millä delfiini leikki. Hän hymyili
nolosti.
Palasin keittiöön keittääkseni teetä, mutta minun ilokseni
vedenkeitin oli jo täynnä kuumaa vettä. Hymyilin. Ei Delfiinin ottaminen voi
olla huono juttu, tyttöhän on kuin enkeli. Hän huolehti minusta kuin olisin
sisko, tai paras ystävä. Kaiken lisäksi olen tuntenut hänet pari päivää. Läheisriippuvaisena
minua oli alkanut pelottamaan, että Delfiini lähtisi pois. Pitkästä aikaa joku
oikeasti välitti minusta, se tuntui typerältä ja jossain mielessä hieman
ahdistavalta. En ymmärrä. Olin tuijottanut vedenkeitintä jo pidemmän aikaa
teekuppi kädessä, kunnes kylmä kosketus nappasi kupin kädestäni ja pääsin ulos
ajatusteni vallasta. Katselin hetken kättäni, jossa hetki sitten oli vielä
tyhjä valkea kuppi. Käänsin päätäni ja siinä brunette tyttö viskasi teepussin
kuppiin ja vedet perään, ja ojensi sitä takaisin minulle.
- Musta alkaa tuntua, että olen joku kokopäiväis hoitaja,
tai sellainen, tiedätkö? Oot hieman omituinen, mutta eipä se mua haittaa, kai
mäkin olen? hän naurahti samalla kun otin kupin vastaan ja tiputin teen sekaan
pari lusikallista sokeria ja kurotin maitoon.
- No, mä olen. En ole tottunut muihin ihmisiin jotka
olisivat mun kanssa samassa taloudessa, sanoin käheästi ja kävelin ikkunalaudalle, asettaen
teekuppini pöydälle ja avaten ikkunan samalla kun kaivoin tupakkaa askista ja
sytytintä taskustani. Delfiini seuraili tekemisiäni uteliaana ja yskäisi kovaan
ääneen. Käännyin katsomaan häntä samalla kun päästin savun valumaan huuliltani
ilmaan.
- Niin siis. Sullahan on kiitettävästi ystäviä? Olettaisin?
Hän kysyi seuraavaksi katsoen minua kysyvän uteliaana. Pudistin päätäni ja
suljin silmäni samalla kun nojasin ikkunasta hieman ulos. Aurinko lämmitti
kalpeita kasvojani ja viileähkö tuuli pyyhki samalla hiuksiani kasvoilleni
savun lävitse.
- Ei, vastasin tympeästi. Tästä aiheesta en pitänyt.
Kiitettävän misantropinen minä, en halunnut paljastaa Delfiinille sitä, etten
ole mitenkään erityisen suosittu ja sosiaalinen. Tyttöhän voisi luulla etten
pidä hänestäkään? En tiedä edes itse pidänkö hänestä, mutta toisaalta, en minä
häntä inhoakaan, miten voisin? Hän on jo nyt tehnyt paljon eteeni. Delfiini oli
aloittamassa uutta lausetta, mutta avasin suuni juuri ennen häntä.
- Näytä sitä kylkeäsi, mitä se äijä hakkasi, katon ettei
siihen jäänyt mitään sen kummempaa, totesin ja Delfiini sulki suunsa ja nosti
hieman paitaansa. Kumarruin tupakka huulessa katselemaan tytön kylkeä, missä
oli selkeät liilan kellertävät jäljet. Kosketin varoen kohtia, katsoen samalla
Delfiinin reaktiota.
- Ei siinä ainakaan murtumia ole, totesin ja vetäydyin
takaisin ikkunalle. Kai minua hieman ahdisti se, etten ollut yksin. Toisaalta
se oli mukavaa vaihtelua. En osaa sanoa mitä tunnen tai mitä haluaisin
jatkossa. En halua, että hän lähtee, mutten halua että joka on jatkuvasti
kanssani.
- Joo, tiedän. Katselin sitä aamulla, eikä se ole pahasti
edes kipeä, pientä jomotusta vain, Delfiini sanoi hiljaa ja nyökkäsin kevyesti,
saaden jälleen vaaleanpunaisia hiuksia naamalleni kutittamaan.
Yllättäen päivämme kului niin, että makasimme lattialla
viina pullot kourassa tupakat sauhuten.
- Mä teen susta pahan lapsen, naurahdin ja käännyin
kyljelleni katsomaan suuri silmäistä tyttöä, joka naureskeli itsekseen, saaden
minutkin nauramaan. Hän nyökkäsi parikertaa ja otti huikan pullostaan. Pian hän
nousi istumaan ja huitoi sormellaan ilmaan, kuin olisi saanut jonkun idean.
Aloin kikattamaan typerästi toisen eleestä.
- Niin? kähin nauruni keskeltä, saaden samalla savua
silmääni. Delfiini purskahti jälleen humaltuneeseen, heleään nauruunsa ja
naksautti niskansa.
- Niin! Hankitaan akvaario! Ihan oikeest! Sellasia iso
pyrstöisiä kaloja ja kaikkea, niitä painija kaloja! hän selitti hieman
suhisten, pitäen pitkähköjä välejä sanoissaan, luultavasti alkoholin takia.
Katsoin häntä hymyillen leveästi ja huvittuneesti.
- Sellanen iso! Tuohon noin! Sisustetaan se hienosti ja
kaikkea! hän selitti innoissaan huitoen käsillään iloisesti. Naurahdin
huvittuneesti, nyökäten.
- Selvä, iso akvaario painijakaloilla, nauroin ja hymyilin
toiselle, edelleen maaten lattialla toisen istuessa. Päiväni olivat saaneet sisältöä
toisen avulla. Ei minulla ennen ollut seuraa, vain netflix sun muita internet
sivustoja joilla surfasin joka päivä, kokoajan. Nyt vierelläni makasi kalpea
enkeli.
Delfiini painoi stereot päälle ja tarkisti onko läppäriin
johtaja piuha kunnolla kiinni ja valitsi kappaleen alkaen soittamaan sitä. Hän
hymyili ja heilui musiikin tahtiin kaatuen selälleen istuma asennostaan. Hän
jäi tuijottamaan kattoa lasittuneesti ja hyräili hiljaa kappaletta, kovin
surumielisesti. Käänsin katseeni kattoon, joka humalasta johtuen pyöri ympyrää.
Molemmat sammuimme jossain vaiheessa aamuyöllä. Olin
nukahtanut lattialle ja vetänyt lakanan ylleni lämmittämään. Pian aamu neljän
aikaan heräsin omituisiin uniin. Käännyin etsimään Delfiiniä katseellani ympäri
asuntoa, mutten löytänyt tyttöä mistään. Nousin istumaan pidellen päätäni. Olin
edelleen humalassa, tosin päätäni jomotti järkyttävästi. Huterasti ja varoen
pääsin jaloilleni ja koitin laittaa valoja päälle, onnistuin vaan polttaman
lampun ja huteroin sirosti ympäri asuntoa huhuillen hiljaa Delfiiniä. Jälleen
päädyin vessan ovelle ja painoin kahvaa, joka paljasti oven olevan lukossa. Sisältä
kuului kova pamaus joka sai minut paniikkiin, ja aloin repimään kahvaa entistä
hullummin, saamatta sanaakaan suustani. Juoksin nopeasti olohuoneeseen, miltein
kaatuen puolessa välissä. Kaappasin puisen tuolin ja palasin nopeasti takaisin,
iskien kaikilla voimilla ovea tuolilla, aiheuttaen siihen reiän. Viskasin
tuolin sivuun ja revin oven auki reunasta. Aiheutin samalla kalpealle
tatuoidulle käsivarrelleni ikävän haavan. Pian havaitsinkin veri helmet ihoni
pinnassa. Parkaisin muutaman kirosanan ja sain vihdoin oven auki. Katsoin
nurkkaan, jossa Delfiini seisoi nojaten nurkkaan, päässään suurehko haava.
Tyttö huomasi saapumiseni ja tiputti lasin kädestään maahan. Shokissa selasin
ympäriinsä häntä, ja lasin rävähtäessä lattiaan sirpaleiksi huomasin miten hän
oli sirpaloittanut ihonsakin. Jäin tuijottamaan ihoa, joka vuosi hitaasti
punaisia viivoja. Siirryin katsomaan lasia jonka sisällä olleet viinat olivat
levinneet lattialle. Tunsin miten tajunta muuttui mustaksi. Minua oksetti.
Tunsin pakottavan yskän, ja yhtäkkiä suustani purskahti punertavat nesteet
peilille. Delfiini tuijotti minua järkyttyneenä, samalla kun kaikki muuttui
sumeaksi ja lyyhistyin lattialle oven säpäleiden päälle.
- Älä tee..noin.. sain yskittyä sanoistani kunnes kaikki
pimeni lopullisesti. Kuulin itkuisan huudon ja kiljunnan ennen kuin tajuntani
katosi.
