Story time! / vol. 8

Elikkä tänään sain lyhyemmän luvun aiemmin blogissani kirjoittamaani tarinaa!

Lisäksi perus kuulumiset: Ei mitään. Perjantaita odotan innolla! Pikku pirskeet kavereiden kesken ja seuraava viikko meneekin ilman porukoita kotona, Turkkiin lähtevät.

Edellisellä viikolla oli tosiaan TFN (Tube family night) Jossa näin monia vlogaaja frendejä sekä näitä uusia tuttavuuksia! Alla muutama kuva, ja sen jälkeen novellin pariin!

 Jussibitch & Verabitch

 Ihanainen Papananaama aka Sini

 Sipuli vihreäkorva kaveri♥

 Lisää Jussia ja meikää!

Koko illan ehkä eeppisin kuva. Jussit ovat pahasta toisinaan.

Ja novellia!

Part 2. Red Mirror

Hätäisenä nousin istumaan kun kuulin kiljuntaa joka repi uneni kahtia. Nousin äkkiä seisomaan ja juoksin vessaan, josta kuulin kimeää kiljuntaa. Kiskaisin oven auki paniikissa.

- Miksi sä kiljut, ootko sä kunnossa? Parkaisin ahdistuneesti ja koitin samalla hieroa silmiäni jotta näkisin jotakin. Delfiini kääntyi hitaasti minuun päin ja näytti itkuiselta. Silti en nähnyt pientäkään epäkohtaa tai väkivallan merkkiä.

- Poltin hiukseni, tuo mumisi hiljaa. Tuijotin shokissa toista, suu auki ja silmät suurina, kunnes räjähdin nauruun.

- Voi helvetti mä luulin että joku murhaa sua täällä, naurahdin ja säädin kiharrinta hiljemmalle, millä delfiini leikki. Hän hymyili nolosti.

Palasin keittiöön keittääkseni teetä, mutta minun ilokseni vedenkeitin oli jo täynnä kuumaa vettä. Hymyilin. Ei Delfiinin ottaminen voi olla huono juttu, tyttöhän on kuin enkeli. Hän huolehti minusta kuin olisin sisko, tai paras ystävä. Kaiken lisäksi olen tuntenut hänet pari päivää. Läheisriippuvaisena minua oli alkanut pelottamaan, että Delfiini lähtisi pois. Pitkästä aikaa joku oikeasti välitti minusta, se tuntui typerältä ja jossain mielessä hieman ahdistavalta. En ymmärrä. Olin tuijottanut vedenkeitintä jo pidemmän aikaa teekuppi kädessä, kunnes kylmä kosketus nappasi kupin kädestäni ja pääsin ulos ajatusteni vallasta. Katselin hetken kättäni, jossa hetki sitten oli vielä tyhjä valkea kuppi. Käänsin päätäni ja siinä brunette tyttö viskasi teepussin kuppiin ja vedet perään, ja ojensi sitä takaisin minulle.

- Musta alkaa tuntua, että olen joku kokopäiväis hoitaja, tai sellainen, tiedätkö? Oot hieman omituinen, mutta eipä se mua haittaa, kai mäkin olen? hän naurahti samalla kun otin kupin vastaan ja tiputin teen sekaan pari lusikallista sokeria ja kurotin maitoon.

- No, mä olen. En ole tottunut muihin ihmisiin jotka olisivat mun kanssa samassa taloudessa, sanoin käheästi  ja kävelin ikkunalaudalle, asettaen teekuppini pöydälle ja avaten ikkunan samalla kun kaivoin tupakkaa askista ja sytytintä taskustani. Delfiini seuraili tekemisiäni uteliaana ja yskäisi kovaan ääneen. Käännyin katsomaan häntä samalla kun päästin savun valumaan huuliltani ilmaan.

- Niin siis. Sullahan on kiitettävästi ystäviä? Olettaisin? Hän kysyi seuraavaksi katsoen minua kysyvän uteliaana. Pudistin päätäni ja suljin silmäni samalla kun nojasin ikkunasta hieman ulos. Aurinko lämmitti kalpeita kasvojani ja viileähkö tuuli pyyhki samalla hiuksiani kasvoilleni savun lävitse.

- Ei, vastasin tympeästi. Tästä aiheesta en pitänyt. Kiitettävän misantropinen minä, en halunnut paljastaa Delfiinille sitä, etten ole mitenkään erityisen suosittu ja sosiaalinen. Tyttöhän voisi luulla etten pidä hänestäkään? En tiedä edes itse pidänkö hänestä, mutta toisaalta, en minä häntä inhoakaan, miten voisin? Hän on jo nyt tehnyt paljon eteeni. Delfiini oli aloittamassa uutta lausetta, mutta avasin suuni juuri ennen häntä.

- Näytä sitä kylkeäsi, mitä se äijä hakkasi, katon ettei siihen jäänyt mitään sen kummempaa, totesin ja Delfiini sulki suunsa ja nosti hieman paitaansa. Kumarruin tupakka huulessa katselemaan tytön kylkeä, missä oli selkeät liilan kellertävät jäljet. Kosketin varoen kohtia, katsoen samalla Delfiinin reaktiota.

- Ei siinä ainakaan murtumia ole, totesin ja vetäydyin takaisin ikkunalle. Kai minua hieman ahdisti se, etten ollut yksin. Toisaalta se oli mukavaa vaihtelua. En osaa sanoa mitä tunnen tai mitä haluaisin jatkossa. En halua, että hän lähtee, mutten halua että joka on jatkuvasti kanssani.

- Joo, tiedän. Katselin sitä aamulla, eikä se ole pahasti edes kipeä, pientä jomotusta vain, Delfiini sanoi hiljaa ja nyökkäsin kevyesti, saaden jälleen vaaleanpunaisia hiuksia naamalleni kutittamaan.

Yllättäen päivämme kului niin, että makasimme lattialla viina pullot kourassa tupakat sauhuten.

- Mä teen susta pahan lapsen, naurahdin ja käännyin kyljelleni katsomaan suuri silmäistä tyttöä, joka naureskeli itsekseen, saaden minutkin nauramaan. Hän nyökkäsi parikertaa ja otti huikan pullostaan. Pian hän nousi istumaan ja huitoi sormellaan ilmaan, kuin olisi saanut jonkun idean. Aloin kikattamaan typerästi toisen eleestä.

- Niin? kähin nauruni keskeltä, saaden samalla savua silmääni. Delfiini purskahti jälleen humaltuneeseen, heleään nauruunsa ja naksautti niskansa.

- Niin! Hankitaan akvaario! Ihan oikeest! Sellasia iso pyrstöisiä kaloja ja kaikkea, niitä painija kaloja! hän selitti hieman suhisten, pitäen pitkähköjä välejä sanoissaan, luultavasti alkoholin takia. Katsoin häntä hymyillen leveästi ja huvittuneesti.

- Sellanen iso! Tuohon noin! Sisustetaan se hienosti ja kaikkea! hän selitti innoissaan huitoen käsillään iloisesti. Naurahdin huvittuneesti, nyökäten.

- Selvä, iso akvaario painijakaloilla, nauroin ja hymyilin toiselle, edelleen maaten lattialla toisen istuessa. Päiväni olivat saaneet sisältöä toisen avulla. Ei minulla ennen ollut seuraa, vain netflix sun muita internet sivustoja joilla surfasin joka päivä, kokoajan. Nyt vierelläni makasi kalpea enkeli.

Delfiini painoi stereot päälle ja tarkisti onko läppäriin johtaja piuha kunnolla kiinni ja valitsi kappaleen alkaen soittamaan sitä. Hän hymyili ja heilui musiikin tahtiin kaatuen selälleen istuma asennostaan. Hän jäi tuijottamaan kattoa lasittuneesti ja hyräili hiljaa kappaletta, kovin surumielisesti. Käänsin katseeni kattoon, joka humalasta johtuen pyöri ympyrää.

Molemmat sammuimme jossain vaiheessa aamuyöllä. Olin nukahtanut lattialle ja vetänyt lakanan ylleni lämmittämään. Pian aamu neljän aikaan heräsin omituisiin uniin. Käännyin etsimään Delfiiniä katseellani ympäri asuntoa, mutten löytänyt tyttöä mistään. Nousin istumaan pidellen päätäni. Olin edelleen humalassa, tosin päätäni jomotti järkyttävästi. Huterasti ja varoen pääsin jaloilleni ja koitin laittaa valoja päälle, onnistuin vaan polttaman lampun ja huteroin sirosti ympäri asuntoa huhuillen hiljaa Delfiiniä. Jälleen päädyin vessan ovelle ja painoin kahvaa, joka paljasti oven olevan lukossa. Sisältä kuului kova pamaus joka sai minut paniikkiin, ja aloin repimään kahvaa entistä hullummin, saamatta sanaakaan suustani. Juoksin nopeasti olohuoneeseen, miltein kaatuen puolessa välissä. Kaappasin puisen tuolin ja palasin nopeasti takaisin, iskien kaikilla voimilla ovea tuolilla, aiheuttaen siihen reiän. Viskasin tuolin sivuun ja revin oven auki reunasta. Aiheutin samalla kalpealle tatuoidulle käsivarrelleni ikävän haavan. Pian havaitsinkin veri helmet ihoni pinnassa. Parkaisin muutaman kirosanan ja sain vihdoin oven auki. Katsoin nurkkaan, jossa Delfiini seisoi nojaten nurkkaan, päässään suurehko haava. Tyttö huomasi saapumiseni ja tiputti lasin kädestään maahan. Shokissa selasin ympäriinsä häntä, ja lasin rävähtäessä lattiaan sirpaleiksi huomasin miten hän oli sirpaloittanut ihonsakin. Jäin tuijottamaan ihoa, joka vuosi hitaasti punaisia viivoja. Siirryin katsomaan lasia jonka sisällä olleet viinat olivat levinneet lattialle. Tunsin miten tajunta muuttui mustaksi. Minua oksetti. Tunsin pakottavan yskän, ja yhtäkkiä suustani purskahti punertavat nesteet peilille. Delfiini tuijotti minua järkyttyneenä, samalla kun kaikki muuttui sumeaksi ja lyyhistyin lattialle oven säpäleiden päälle.

- Älä tee..noin.. sain yskittyä sanoistani kunnes kaikki pimeni lopullisesti. Kuulin itkuisan huudon ja kiljunnan ennen kuin tajuntani katosi.

My Angel / vol 7.

Heippa vaan kaikille! Kuten oon sanonut, oon törkeen laiska blogin pitäjä. Mutta tänään siis teen tälläsen ns spessupostauksen!

Eli tänään on 7.3.2014 päivä ja mun ja poikaystäväni Bennin 6kk päivä (eli siis ollaan oltu puolivuotta parisuhteessa), niin ajattelin kertoo teille bennistä ja mein suhteesta jne! Ja paljon kuvia!

Eräs mukava elokuun 6 päivä viimevuonna, olin mökillä masentuneen tylsistyneenä vailla jotain seuraa. No sitten kirjauduin Kuvake.net'iin ja kappas kappas, yksi vierailija. Joku erittäin söpön näköinen jätkä stalkannut, no salkkaan takaisin. En toki uskalla jättää kommenttia vaikka teki mieli mutta eiei. Jätkä tekee aloitteen tai sitte itken itteni uneen. Meni taas hetki ja tadaa, kommentti!
'benniih kuiskasi.. (06.08.2013 13:26)

kukkuu söpöläinen :33' 

Apua mitä mä nyt teen? Vastasin takaisin tyyliin heippa toinen söpö etc, ja siitä se lähti. Alettiin juttelee enemmän ja Benni kysy mun kikkiä. No sitte puhuttii kikissä ja toki minä sitte muistaakseni valvoin ikuisuuksia että saisin puhuu ton ihanuuden kanssa.

Toki tossa kuvakkeessa käydyn muutaman kommentin keskustelun aikana sain tietää, että Benni olis kavereiden kanssa tulossa Stadii viikonloppuna ryyppään. Mikä parasta, mulla oli samana viikonloppuna kämppätyhjänä ja bileet luvassa. Joten ehdotinpa samantien, että tulisi koko porukka meille. Ai että ne riemunkiljahdukset ja pomppiminen ko sain myöntävän vastauksen tuolta ihanuudelta. (Toki ei niin prinsessana pyysin sitä tuomaan mulle juotavaa, ko en ite onnistunut sitä hommaan) 

No sitten viikonloppu saapui, hyvä frendini Roni tuli meille perjantaina ja porukat lähti mökille. Mä aloin hysteerisesti laittaa itteäni mahdollisimman hyvännäköiseksi ja sitte yksi toinenkin frendi (siiri) tuli meille.  Kuumottelin siinä sitten aivan saatanasti. Hetken päästä sitten tuli viestiä, että tuu vastaan että tiedetään minne ajetaan. No siinä sitte heitin tupakin helvettii, juoksin ovea päin ja olin kaatua ko kirmasin talon läpi etuovelle, ja siitä eteenpäin postilaatikoille. Näin sitten tummanvihreän volvon seisomassa tiellä ja heilautin vähän kättäni, jotta nuo huomais mut. Onnistuin yrityksessä ja lähdin kävelemään hymy korvissa eteenpäin. Totta kai Bennin oli pakko sitte tööttäillä mulle ko ajeli mun perseessä kiinni pitkin mein pihatietä. 

Sitten juoksin etuovelle ennen ko auto menis parkkiin ja nojasin seinään edellee hymy helvetin isona. Koitin siinä sitte nopee saada pokkaa takas ennen ko ne nousis autosta, ja onnistuin! Tosin tää mun hullu virne palas heti ko näin kuka autosta nousi, sanoi jotain ja hymyili mulle, kiersi auton ja kysyin tietenki, että enkö saa halia? Ja sitten pääsin ekaa kertaa halaamaan mun enkeliä. Musta tuntu että mun sydän suli sillä samalla sekunilla. Heitettiin jotai huonoa läppää ja mentii sisälle.

Pikku hiljaa iltaakohden sitten otettiin kiitettviä määriä alkoholia ja porukkaa tuli lisää paikalle. Yhdessä vaiheessa oltiin menossa tupakalle, ja kiskaisin Benniä hihasta ja koitin vetää sitä itteäni kohden, mutta valitettavasti vastauksena sain 'Ei vielä, mun pitää olla kännissä', ja ilmeeni oli helvetin hämmentynyt. Hymähdin vähän tuskastuneena, koska totta kai epämääräiset naisen aivoni itkevät että ei se susta tykkää idiootti yms.

Meni varmaan pari kolme tuntia, ja Benni oli menny kaverinsa kanssa etupihalle. Menin sitte sinne ja kyselin miksei ne oo muun porukan kanssa yms. Totta kai sitten lievästi humaltunut Vera kysyy onkos Benni jo tarpeeks kännissä. Vastauksena tuli ettei hän tiedä, ja erittäin viisas Vera toteaa että katotaan. Ja sitten olinkin syöksähtänyt Bennin eteen ja olin suutelemassa sitä, ja sain vastakaikuakin! Olin vähintään taivaassa siinä vaiheessa, ja olin alkaa itkeä suoraa huutoa. (Muistakaa Bennin kaveri, jonka ilme oli jotakuinkin 'O____O' ) Tämän jälkeen istuinkin kokoaika Bennin sylissä.

Aamuyöllä porukka sitten alkoi mennä nukkuun ja Benni oli luvannut tulla mun viereen. Siinä sitten lagattiin, Benni helvetin humalassa ja minä vähemmän humalassa, kuitenkin. Ja toki se meni söpöön pusutteluun yms :3

Seuraavana päivänä olin aikalailla varma, että ko Benni nyt lähtee niin en tuu näkee sitä enää ikinä. Joten ennen ko se lähti, halasin sitä saatanan lujaa ja pussasin nopeesti. Loppu päivän olin aika haikeena, ja mietin vaan kokoajan että näänkö mä sitä enää. Toki mua lohdutti se, että tuo ihanuus tekstasi mun kanssa kokoajan. Silti mua pelotti helvetisti.

Mun onnekseni Benni olikin ihastunut muhun pikkuhiljaa! Alettiin nähdä useammin yms. Meni parikuukautta ja Benni oli mein perheen ja mun parhaan ystävän kans mökillä. Benni sitten meni vähän aiemmin nukkumaan ja me muut (mun faija, ystävä ja yks perhetuttava) terassilla ja laitoin kännykän laturiin, ja huomasin kikissä viestin. Benniltä. Ihmettelin että mitäs vittua, kun oon ollut sen kanssa kokoajan. Avasin viestin ja huomasin että se on youtube linkki. No avaan sen ja odottelen että lataa. 

'Ramones - I wanna be your boyfriend' Olin järkyttyny ja ihmeissäni, mitä tää meinas? Suunnillee hyppäsin ovesta läpi ja kai herätin Bennin ja kysyin että mitä se meinas. Benni toki ihanana itsenään kysyi että mitä luulisin ja lopulta sitten se meni siihen, että kysyin haluaako se oikeasti olla mun poikaystävä ja myöntävä vastas tuli♥ 

Siitä on nyt kuusi kuukautta. KUUSI. PUOLI SAATANAN VUOTTA?! On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta ikinä ei olla luovutettu toistemme suhteen. Nyt jo tässä vaiheessa, voin sanoa käsisydämellä ja vannoa, että oon rakastunut tähän jätkään. Benni on kaikki mitä mä voisin ikinä pyytää, enkä edes uskonut että näin ihanaa miestä maailmasta voi löytää. Sen huumorintaju on samanlainen kun mun, meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja välitetään toisistamme aivan helvetisti. Ilman Benniä en tosiaan olis se ihminen joka oon nyt. En välttämättä olisi edes tässä. 

Meille on tullut kiitettävästi paskaa ikäeron, ulkonäön ja menneisyyden takia, mutta eipä nuo kusipäät meiät estä. Enkä usko, että mikään voi erottaa mua mun rakasta, jonka vuoksi taistelen henkeni edestä ja teen mitä tahansa sen puolesta.

Tässä nyt siis mun ja Bennin 'tarina' ja vähän ylimääräistä infoa. Ja tässä nyt kunnon kollaasia musta ja Bennistä ♥ 

Silence in the town / vol 6

Eli taas oon ollut hieman laiska tän blogin kanssa.

Tein pitää muistutella mua jos haluutte postauksia ! Mut tosiaan, oon tässä aikana hommannut ittelleni mm kanin.

Elikkä pikku Castiel 'Cassu' joka on nyt pari viikkoo yli 2 kk. Energinen saatanan lapsi ja harvinaisen sosiaalinen ja huomion kipee kaveri.

Ja sellasta settiä. Tosiaan mulla ei ole sen ihmeellisempiä kuulumisia. Draamaa, koulua, stressiä ja muuta vittumaista ärsytystä ilmassa toki. 

Tein siis tän postauksen oikeestaan sen takia, että ajattelin näyttää teille pikku tekstin. Aloin tossa joku aika sitten kirjottamaan taas, ja nyt kun sain hiottua jotenkin ekaa lukua, niin esittelen sen teille. Kirjoitusvirheistä olen kovin pahoillani, en niitä jaksanut alkaa etsimään muna huurussa.

Kuitenkin. Päähenkilönä toimii 21-vuotias nainen, Chelsea ja toinen naikkonen joka on parisen vuotta nuorempi. Tälleen ekassa luvussa ei vielä pahemmin selviä mitään juonesta, ehkä hiukkasen, enemmänkin sellainen esittely luku, jossa saa jotain jujua näistä pää hahmoista! Elikkä tässä teille, nimeä on stoorille ole vielä päättänyt. Myös teen tähän ns salaisia lukuja, jotka eivät välttämättä tule loppu teokseen, ehkä viimeisille sivuille, koska näistä löytyy himan ns psykoottisempia ja brutaalimpia kohtauksia. 

ELI NYT päästän teidät tekstin pariin ! Kommenttia kehiin!

Part 1. Delfiinin laulua sateessa

Musiikki huusi kaiken ylitse. Oma käheä ääneni ei kuulunut bassojumputuksen yli. Yritin muistaa sanoja, toivotonta toki. Makasin selälläni tupakka vasemmassa kädessäni keskellä vähä kalusteista yksiötäni Annankadulla. Kiskoin oikealla kädelläni polvisukkia ylemmäs, ja sen jälkeen valkeaa t-paitaa alas. Käännähdin levottomasti kyljelleni ja työnsin tupakan tumpin tyhjään viinapulloon. Päässäni pyöri. Kesäloma oli alkanut eilen, ja minä, joka opiskelin autoalaa keväästä lähtien Suomesta, ryyppäsin yksin kotonani. Luojan kiitos olin varakkaammasta päästä. Mutta raha ei tuo rakkautta, kuten sanotaan. Siksipä vietin tämänkin päivän yksin viina pöllyissäni.

Lopulta sain kiskottua itseni istumaan. Nauroin peilikuvalleni. Asuntoni ei ole mitenkään erityisen upea. Olohuone, joka toimii myös makuuhuoneena, keskiverto keittiö, jonka uuni on rikki, en onneksi syö muuta kuin mikroaterioita, ja pieni baarikaappi, sillä jääkaappi hajosi ensimmäisen kuukauden sisällä. Nytkään tuosta pienestä delfiini ja kissatarroilla koristellusta kaapista ei löytynyt muuta kuin olutta ja pakastepitsa. Kalusteita ei oikeastaan ollut. Isompi patja joka oli nurkassa, seinillä samaisia delfiinitarroja kuin 'jääkaapissani', pari pientä pöytää ja jatkojohtoa, sekä pieni televisio, stereot toki löytyivät myös kulmasta. Varaa olisi vaikka mihin, mutta pidin tästä yksinkertaisuudesta. Lattialta löytyi useita alkoholituotteita ja muutama tyhjä tupakka-aski. Kotoisaa omasta mielestäni.

Ja sitten on minä, turhan päiväisen näköinen, melko yksinkertainen nuori neiti. Ehkä juuri ja juuri 170cm pitkä, painoa hieman vähän alle tarpeellisen ja kulahtaneet vaaleanpunaisen ja blondin sekoituksen väriset hiukset. Ylä huulessa kaksi lävistystä, kielessä sama homma. Tuuheahkot tummat kulmakarvat, selkeät poskiluut ja kalpea iho, muutamia hassuja tatuointeja sillä täällä.

Nostin vihdoin itseni ylös keskeltä lattiaa, toki sen jälkeen kun olin sammunut siihen ja herännyt muutaman tunnin päästä edelleen lievästi humaltuneena. Kello oli juuri ja juuri neljä aamulla. Nojauduin ikkunalautaa vasten ja sytytin tupakan. Olin ollut yksin jo vaikka kuinka kauan. Silti en kaivannut New Yorkia, josta saavuin Helsinkiin vuoden vaihteessa. Kielitaito on melko hyvä, vaikkakaan en kaikkia sanoja aina muista. Toki on mahdollista että sekin johtuu alkoholista. Ystäviä en oikeastaan omannut, toki oli pari ihmistä koulusta jotka keskustelivat välillä kanssani, vaan nyt taas saan erakoitua omassa rauhassa kesän ajan.

Totesin parin sekunnin jälkeen, että savukkeet loppuvat tunnin sisällä, olin tosiaan harvinaisen pahasti nikotiini riippuvainen. Jouduin siis vetämään shortsit jalkaan ja ylisuuren hupparin ylleni. Lisäksi kiskaisin paskaiset tennarit eteisestä jalkoihini ja tarkistin lompakkoni sijainnin takataskustani. Ei kai siinä muu auta kun poistua tästä temppelistäni.

Auringon nouseva valo oli ahdistavan kirkasta, ilma häiritsevän puhdasta. Haisin varmaan viinalle enemmän kuin laki sallii. Silmäni punoittivat polttelusta ja auringon häikäisy ei auttanut tilanteeseen. Koitin siinä samalla kiskoa hiuksiani ponihännälle, kun koitin suunnistaa johonkin kauppaan. Toistamiseen kuulin kyselyä paljonko haluan tunnista, siinä kun annankatua pitkin kävelin.

Ehkä kymmenen minuutin tuskallisen etenemisen jälkeen onnistuin löytämään kioskin, josta saisin kaipaamani savukkeet. Ostin tapani mukaan muutaman askin ja työnsin ne taskuihini. Sitten luvassa sama kävelymatka takaisin, ja saisin taas erakoitua rauhassa.

Sillä samalla tuskallisella sekunilla kun auringon valo häikäisi silmiini ja pääsin kioskista ulos, kuulin tuskallista kiljuntaa kulman takaa. Pysähdyin seisomaan idioottimaisesti keskelle katua, ja laahustin typeryyttäni tietenkin katsomaan mitä tapahtuu. Jäin tuijottamaan tapahtumaa, missä melko pienikokoinen mies iski nyrkkinsä siron naisen kasvoihin. Mies keksi pian että joku muu seurasi tapahtumia, ja kääntyi puoleeni samantien. Toki itse tajusin tämän vasta siinä tilanteessa kun tunsin kovan osuman rintakehässäni.

- Mitä vit-... sain suustani ulahdettua kun sain toistamiseen iskun. Pian kuitenkin siro naishenkilö oli kaivanut jonkin raskaamman esineen ja tirvaissut miestä takaraivoon. Hän auttoi minut ylös ja kiskoi kädestäni minua kauemmas.

- Hei, hei, hei.. Hei neitiseni pysähdys nyt saatana, mutisin käheän ähkivällä äänelläni. Tyttö juoksutti minua eteenpäin, ja jonkin ajan päästä pysähtyi, kun olimme lähes taloni rappukäytävän oven edessä.

- Asutko kaukana? Onko sulla viinaa? Saat mitä haluat jos majoitat mut loppu yöksi, ja saan pari shottia. Vitun mulkku heitti mut ulos, tuntematon brunette sanoi kimakan heleällä äänellään. Tuijotin edelleen hetken naista. Nyökkäsin ja lähdin kävelemään eteenpäin, tyttö vierelläni. En jaksanut vaivautua kysymään tilanteesta, kun juuri ja juuri muistin omaa nimeänikään.

- Kuka sä edes olet, sain kysyttyä ja vilkaisin tyttöä samalla kun etsin avainta taskustani ja seisahdin oven eteen. Tyttö katsoi minua, ympärilleen ja pompahti ennen minua sisälle.

- Sano vaan Pauliinaksi, hän hymähti ja odotti että laahustin hänen edelleen ja raahauduin toiseen kerrokseen, kämppäni ovelle.

- No mulle sä olet nyt vaikka delfiini. En muista tollasta nimeä kuitenkaan. Ja sanot mua Chelseaksi tai Chessuksi jos tässä kämpässä aiot majailla. Etkä valita viinan hajusta. Wc on tuolla, viinaa on tuolla, tuhkakuppeja joka puolella ja me nukutaan tuossa, selitin ja osoittelin jokapuolelle. Delfiini hölkkäsi ympäri asuntoa ja hymyili.

- Täydellinen, tuo totesi ja nappasi vodkapullon pöydältä ja kiskaisi hörpyn. Katsoin naista hetken. En tajunnut yhtään mitä juuri oli tapahtunut, mutta potkin kenkäni, shotsini ja sukkani pois ja kaaduin patjalle.

- Mä nukun nyt. Älä pidä meteliä tai riko mitään tai lähet vittuun täältä, ärähdin ja käänsin kylkeäni. Kuulin myöntävän vastauksen keittiön suunnasta. Haistoin tupakan savun ja pian ilmeisesti sammuinkin jo patjalle.

Heräsin yhdentoista aikaan tuttuun tuoksuun. Ihme kyllä, tupakan seasta tuoksui rasvan ja pohjaan palaneen ruuan tuoksu. Patjani oli useasta kohtaa rikki, ja nostin itseni parin rikkonaisen jousen päältä ja parkaisin, kun jousi iskeytyi kankaan läpi kämmeneeni, ja raapaisi haavan keskelle kättäni.

- Voi helvetti nyt, ynähdin ja katsoin kämmentäni ja nuolaisin veri pisaran kämmeneltäni. Siirsin katseeni valkealta iholtani keittiööni. Pitkä hiuksinen brunette oli kiskaissut hiuksensa ponihännälle, ja kaivoi lautasia valkeista hyllyköistä. Hän siirsi jotakin paistinpannulta lautasille ja laski teflonpannun tiskialtaaseen. Lisäksi hän otti kaksi lasia ja nojautui baarikaappiani kohti, otti kaksi olutta ja tyhjensi tölkit laseihin.

- Laita pöytä siihen viereen, helakka ääni pyysi ja osoitti yhtä kolmesta sohvapöydästä. Venytin sormenpääni varpaitani kohti ja siirryin polvilleni, jolloin yletyin bambusta tehtyyn pöytään ja vedin sen patjan vierelle. Lyhyt nuori nainen kipitti kevyin askelin pöydän eteen ja laski eteeni lautasen ja lasin, istuutuen risti-istuntoon toiselle puolelle pöytää. Neiti ojensi myös paperin palasen minua kohti. Nappasin sen hänen kädestään ja painoin sen nyrkkiini. Siirsin katseeni hieman reunoista palaneisiin pekoniviipaleisiin ja kauniisti ja siististi paistettuun kananmunaan, jonka keltuainen oli jätetty ehjäksi. Lisäksi lautasen reunalla oli pari kirsikka tomaattia. Olin hieman ymmälläni, minulla kun ei ollut eilisen jälkeen jääkaapissa kuin alkoholia ja pitsa.  Ehdin raottaa vaaleanpunaisia, halkeilleita huuliani hieman, kun Delfiini alkoikin jo selittämään.

- Kävin kaupassa. En siedä pakastepitsoja, ja halusin ruokaa. Älä huoli maksoin kaiken itse, avaimia tosin lainasin. Ne ovat tuossa tiskipöydällä, hän sanoi ja hymyili hieman. Hän katsoi suoraa silmiini kirkkaan harmailla silmillään. Vastasin katseeseen sinivihreillä silmilläni ja hymähdin hiljaa.

- Jaa, no mikäs siinä, sanoin ja otin lasin käteeni ja otin hörpyn.

 - Et kahvia tehnyt? totesin seuraavaksi ja nostin katseeni häneen, ja tyttö huitoi kahvinkeittimeen päin.

- En löytänyt suodatinpusseja joten otin kaljaa suosiolla, hän sanoi ja hymyili edelleen säteillen. Nyökkäsin ja tungin pekonia suuhuni. Laskin katseeni alas. Söimme täysin hiljaa ja nousin ylös, ja raahasin lautasen tiskipöydälle ja sytytin tupakan ja kävelin vessaan kalja lasini kanssa. Asetuin peilin eteen ja laskin lasin pöydälle samalla kuin karistin tuhkat savukkeestani vessanpönttöön.

- Hei Delfiini! hihkaisin vessasta ja harjasin hiuksiani. Brunette käveli pian vessan ovelle ja katsoi peilin kautta minun.

- Miksi sä sanot mua delfiiniksi? Ja mitä asiaa oli kultakutri, hän sanoi kiusoitellen ja hymyili juoden omaa kaljaansa.

- Oot käyttänyt mun meikkejä. Palauttaisitko ne vai oletko kleptomaani? Kysyin ja kohotin toista kulmaani samalla kun piirsin sitä varovasti. Katsoin sivusilmällä kun Delfiini porhalsi ovelta pois ja palasi hetkenpäästä ja ojensi luomiväri palettiani.

- Kiitosta, totesin ja jatkoin meikkailuani. Brunette näytti hieman ahdistuneelta ja katseli jalkoihinsa huokaisten syvään, samalla kun siirsi rintojensa yli leijuvaa hiuskiehkuraansa pois silmiltään.

- No, mikäs niin masentaa? Jatkoin samalla kun viimeistelin pakkeleitani. Tyttö nosti äkisti päänsä ja tuijotti minuun vetisin silmin.

- Älä heitä mua ulos. Älä jooko pakota mua takaisin. Teen mitä tahansa, älä heitä mua ulos! Hän parkaisi samalla kun kyyneleet valahtivat hänen poskipunan peittelevien poskiensa ylitse. Säpsähdin itse neidon reaktiota ja laskin meikkini lasipöydälle ja katsoin itseäni peilistä hetken. Delfiini vaikutti kovin pelokkaalta, jotakin hän pakeni, mutten osannut sanoa mitä. Vedin syvää henkeä ja käännyin tyttöön ja pyyhkäisin kepeästi kyyneleitä pois hänen leualtaan.

- Älä pilaa niitä meikkejä, ne on kalliita, hymähdin ja katsoin toista totisen hämmentyneellä katseella. Tyttö niiskutti nenäänsä ja pyyhki kyyneleensä pikaisesti pois.

- Mitä sä pakenet? Kysyin rauhallisesti ja suoristin valkoista t-paitaani. Hän näytti kovin säikyltä, kuin olisin sanonut jotakin väärin. Lopulta hän talsi takaisin olohuoneeseen ja istuutui patjalle. Seurasin perässä samalla kuin asettelin piikki kaulapantaani paikalleen.

- Laitosta. Maailmaa, kaikkea. Mulla ei ole enää mitään paikkaa. Oon harhaillut kaduilla ja tuntemattomien ihmisten kämpissä rahaa tienaten. Anteeksi, mutta olet ensimmäinen joka ei ole kohdellut mua kuin, no.. Huoraa. Vaikutat niin mukavalta, juuri sellaiselta ihmiseltä jota tarvitsen. Anteeksi tunteenpurkaukseni, hän selitti katsellen kynsiään ja pureskeli kynsinauhojaan siinä välissä. Vedin vaaleanpunaiset hiukseni naamaltani.

- En heitä sua ulos, jos käyttäydyt. Pakoilet laitosta, eli sulla on kytät perässä, niinhän? Tarkensin hänen sanojaan ja katsoin edelleen tiukasti tytön kasvoihin.

- On. Ollut jo kolmisen kuukautta, hän kuiskasi ahdistuneena.

- Selvä. Saat jäädä sillä ehdolla, että kerrot kuka sä olet. Kaiken, pyysin rauhallisesti ja lopulta istuuduin hänen vierelleen. Otin olutlasin käteeni. Delfiini veti syvään henkeä ja aloitti puhumaan lopulta: - No. Nimeni on Pauliina Marie Kettu. Synnyin 14.5.1997. Olen siis 17. Jouduin laitokseen kun olin 12. En jaksanut sitä enään, karkasin useaan otteeseen ja nykyinen reissuni on ollut pisin.

Tässä välissä tyttö veti löysän hupparinsa hihat ylös, ja hänen arpeutuneet, kalpeat ja hyvin kapeat kädet paljastuivat. Järkytin hieman, sillä Delfiini ei tosiaan vaikuttanut tälläiselta.

- Vanhempani eivät oikeastaan välitä minusta. Minulla on veli, josta en tiedä mitään, etunimi on Niklas. Tosiaan, masennus ja kaikki löytyy, lääkkeitä en suostu käyttämään ja siihen malliin. En tiedä mitä muuta sanottavaa olisi. Olen melko yksinkertainen sitten kuitenkin, hän sanoi ja käänsi päänsä minua kohti.

- Niin ja lesbo, hän jatkoi ja virnisti hieman. Tapansa mukaan tyttö ei kuitenkaan vaikuttanut masentuneelta tai muutenkaan siltä, että hän olisi itsetuhoinen. Hymyilin hieman.

- No, Pauliina Marie Kettu. Koska tällä nimellä sua ei kadulla voi kutsua, olet edelleen Delfiini. Ja jäät tänne jos niin haluat. Vuoraan sulle vähän kaappitilaa tuolta lipastosta, sanoin edelleen vienosti hymyillen, ja yllättäen tyttö nojautui nopeasti minua kohti ja halasi tiukasti.

- Et tiedä miten kiitollinen olen. Mutta paskat siitä kaappitilasta, ei mulla ole edes vaatteita, hän nauroi hieman huvittuneesti ja ynähdin tuskastuneena siitä miten kovaa tyttö minua rutisti, kunnes sitten vetäytyi kauemmas.

- Siinä tapauksessa hankitaan niitä sitten. Mulla ei ole rahasta pulaa. Faija oli vähän rikkaampaa sukua, sitten ko se kuoli niin sain koko omaisuuden. Määrästä ei tarvitse puhua, mutta eiköhän me selvitä ihan hyvin. Haluutko netistä tilata vai ihan kaupoilla käydä? Voin kanssa iskee sulle rahaa käteen ja käyt itse ulkona, en oikeen itse siitä välitä. Ja voin lisätä, että jos karkaat mun rahojen kanssa niin et ehdi kauaa olla karkuteillä multa, totesin ja hymyilin ilmeisen kyynisesti, vaikka se ei tarkoitukseni ollutkaan. Kalpea kasvoinen tyttö katsoi minua hämmentyneenä, suuret silmät vielä suurempina. Hän nyökkäsi iloisen oloisena.

- Mihin mä karkaisin kun sain jo ilmeisesti parhaan kämppiksen kaikista. Ja voin käydä itsekseni tuolla noin, nettikaupat ei ole mun juttu, hän sanoi hymyillen pienesti. Nyökkäsin ja kurotin laukkuuni ja kaivoin lompakkoani. Sörkkäsin tytölle 130€ käteen. Tyttö hämmentyi entisestään. Työnsin vielä viidenkymmenen euron setelin hänelle.

- Siinä alkuun, käy ostaan safkaa kanssa, sanoin ja tyttö innostui entisestään, nousi ylös ja suorastaan juoksi laittamaan kenkiä jalkaansa. Vedin shortsit jälleen jalkoihini ja seurasin häntä eteiseen vetäen omatkin kengät jalkaan.

- Meen alkoon, sanoin ja kävelin hänen ohitseen porras käytävään. Vilkaisin rumia siniharmaita laatoituksia lattialla ja pitelin metalli kaiteesta kiinni.

Kaipaamani kauppa ei onneksi ollut kaukana. Ostin yllättäen parit vodka pullot ja vaihtelun vuoksi jonkinlaista viiniä ja likööriä. Palasin takaisin asunnolleni. Sää oli pilvinen, pientä tihkusadetta oli ilmassa ja tuuli puhalsi aggressiivisesti. Ihmiset tönivät ja juoksivat kadulla. Minua lähes ahdisti tuo kiire, itsellänihän ei ollut mitään tekemistä nyt pitkään aikaan. Istuin päivät pitkät ryyppäämässä, nyt sitten sain myös viihdyttää Delfiiniä. Sade yltyi joka askeleella, ja hypähtelin nopeasti kengissäni ja lopulta yllyin juoksemaan alkon pussini kanssa. Etsin avainta hysteerisesti taskustani ja avasin rappukäytävän oven, kulkien kolmanteen kerrokseen.

Pääsin sisälle, iskin viinat pöydälle ja viinin jääkaappiin likööri kanssa. Heitin sadevedestä kostean paitani pois ja hain uuden jollain yläosattomalla naisella koristellun topin ja kaaduin joustinpatjalleni. Tuijotin kattoa ja huokaisin syvään. Mielialani oli aina alhainen sateen aikaan. Delfiini luultavasti viettäisi vielä useita tunteja shoppailemassa, tai näin olettaisin, itselläni kun aikaa kuluu aina järkyttävät määrät. Toisaalta enhän minä ulkona käynyt, muualla kuin ruokakaupassa ja alkossa. Vedin syvää henkeä keuhkoihini ja kurottelin lattialle jossa näin tupakkani viimeksi. Lopulta pitkät ja kapeat sormeni löysivät askini, ja vedin yhden savukkeen huulilleni, sytyttäen sen sittemmin. Juuri kun sain hengitettyä savut keuhkoihini, olin tukehtua kuullessani ukkosen. Tästä en ollut ikinä pitänyt.

Mietin kiihkeästi sitä, oliko kannattavaa ottaa tuntematon tyttö, joka oli kaiken lisäksi karkuteillä ja poliisien seuraamana, kotiini asumaan. Toisaalta jokin brunetessa kiehtoi minua. Jotakin hän salasi, jonka halusin intohimoisesti saada esille. En osannut sanoa, oliko se isoin syy minkä takia minä häntä piilottelin maailmalta, koska en koskaan kovin sydämellinen ole ollut. Ehkä olin niin turtunut yksinäisyydestä, että sorruin hakemaan lohtua tuntemattomista ihmisistä.

Nukahdin rauhallisiin, tasaisiin hymähdyksiin, jotka lopulta muodostivat melodian sateenropinan kanssa. Pieni hymy levisi kasvoilleni kun keskityin rytmiin, joka toisaalta kuulosti niin tutulta, että se lähes ahdisti minua.

I'm sick of it, all this drama shit / vol. 5

Pitkästä aikaa pääsin rauhassa koneen ääreen !
Tosiaan näin alkuun pahoittelut ettei tekstiä tai videota ole tullut aikoihin. Yksinkertaisesti joulu, UV ja muu rasittavan paskamainen draama on vieny kaiken huomion. (+ oon ollu porvoossa jatkuvasti joka vaikuttaa myös asiaan)

Nyt siis kerron tälleen yleisesti mitä on tapahtunu ja kaikkee muuta turhaa shaibaa.

Alotetaan nyt vaikkapa Joulusta. Elikkä sain kivasti koruja, paidan, huivin, rahaa (jotka meni jo, hups), lahjakortit BikBokkiin ja Lindexiin ja meikkejä ! Jotka toki kaikki ollut ahkerassa käytössä. Joulu siis meni ihan perheen ja suvun kanssa. Kultaki tuli sitte jouluna illalla ja oli yötä meillä.

Sukulaiset vissiin huomannut, että mulla ripsaria ja eyelineriä menee kiitettävästi.. :D
Miss Manga ripsiväri on muuten aivan loistavaa ainakin itseni kohdalla !

Sitten päästään siihen ihanaiseen uuteen vuoteen.. Totta kai piti ottaa videota ja kuvia sieltä mutta mutta.. Se sitten vähän jäi... Oli kuitenkin ihan jees meno, pari pientä draamaa totta kai. Alkoholista ei tarviikkaan sen pahemmin puhua. En oikeen ole vielä sisäistänyt tätä 2014, mutta kai sekin sitten aikanaan. Todella toivon, että tää vuosi ei olis yhtä perseestä kuin viime!

Lähipäivinä ei ole oikeen tapahtunut mitään. Tänään oli eka päivä koulua. En osaa ymmärtää, että mulla on nyt menossa peruskoulun viimeinen jakso ja sillai. Lievä kuumotus tulevasta.
Lisäksi leikkasin siis sivusiilit molemmille puolille! (tai siis ystävätär leikkasi, miten vaan) Ja ei kaduta ! Toki nää on aika pienet, mutta ovatpa kuitenkin.
Tähän loppuun nyt vielä kuvaa siileistä ja toinen random selfie jonka ajan kohtaa en muista.

 Pahoittelut laadusta ja epäselvyydestä.

No siis.. Piirsin Bennin käteen ja ajattelin et tää on blogiin laitettavan arvonen. Se on siis olevinaan Nalle Puh.

Bury me in Vegas baby / vol. 4

Noniin. Jälleen taas rustailen jotain turhanpäivästä shaibaa.

Vika kouluviikko on menny ihan kivasti. Toki saatanallinen väsymys mutta nyt vihdoin loma ! Ja kohta se joulukin. (Vaikka henk. kohtasesti enemmän ootan uutta vuotta. Ei suinkaan koska biletys yms mitään vastaavaa, sillon vaan pääsee paremmin olee frendien kans yms. Ja tästä on kysytty että missä vietän UV'n, niin luultavasti Porvoossa!)
Ja tänään sain myös Joulu/välitodistuksen.. Eipä siihen muuta tullu sanottua ko hupsista saatana.. Keskiarvo on ihan ok (7,8). Toki tippui jonkinverran viime todistuksesta, mutta toivon mukaan saan keväällä sen korotettua taas. Huonoin numero löytyi ruotsista (5..) ja liikunnasta(6), paras muistaakseni musiikista (10) ja biologiasta (9).

Eilen kävin jouluostoksilla. Kaaressa yeayea. Toki homma kusi heti alkuun kun kävin ostaan itselleni paidan samantien.. Toki maksoi vain vähän päälle kympin. Ja sitten mutsille ja faijalle ja Bennille totta kai. Parille koulukaverillekin hommasin.
Saijan lahja oli sitten saatanan kallis mutta itekkin tykkään siitä, enkä jaksa oottaa et nään sen ilmeen !

Tänään sitten Porvooseen taas. Oottelen tässä, että kulta hakis mua niille. Tuskin mitään ihmeitä tehdään tänään, huomenna suunnitelmissa mennä kattomaan Netan koiraa jne !

Tossa nyt kuvaa meiksista ja samalla näkyy toi uusi paita :--)

Weekend / vol. 3

Heipodei taas !

Eli nyt sitten yritän rustailla viikonlopusta jotain.

Olin siis Porvoossa niinkuin lähes joka viikonloppu. Mentiin sitten Bennin kanssa viettään iltaa sen frendille muutaman muun kanssa. Oli tosi jees, vaikka toki Benni sitte häippäs aiemmin ja tuli nsitten myöhemmin Niffen ja Netan kanssa niille. (ja selkeyttämiseksi niin Niffe on siis Bennin/mun poikaystävän veli ja Netta sen tyttöystävä jnejnejne et ei murtauduttu Bennille tai mitään) Seuraava päivä meni sitte nukkuessa ja muuta vastaavaa. Illalla tosin lähdettiin samalla porukalla + Bennin ja Niffen pikkuveljen kanssa kattomaan uusinta Hobittia ! Itse tykkäsin tosi paljon, jos ei lasketa sitä saatanan helvetin hämähäkki kohtaa. Aracnokdjrfhsjfobiaa ko poden.
Mutta muuten kelpas kattoa, totta kai käytiin 3D'nä se tsiigaan. Siitä päästiin takas Bennille joskus kahdentoista maissa.

Sunnuntai eli eilinen meni kanssa sarjoja katellen. Heitettiin Bennin frendi Stadiin ja raahattiin omat perseet meille. Täällä sitte pizzaa ja perus illanviettoa. Ei mitään ihmeellisempää siis.

Ja sitten tänään.. Maanantai. Toki ragesin maanantaiaamurageja Bennille ko se käski mun nousta ylös puolituntii ennen mun herätystä ja se lähti siitä sitte puoli kahdeksan maissa. Itellähän koulu alkoi 08:30 ja toki pääsin lähtemään vasta noihin aikoihin. Oon vähän huono heräämään ja lähtemään kouluun ajoissa. Kestin kutenkin koko 8h päivän. Eli koulua oli 08:30-15:45.. Ei ollut hauskaa...

Matkalla murulle meiltä ! Ja röökit esillä. whoops.

Ja kulta leikki DJ-pöydällä

 ... edelleen

Netta ja minä söpönä

 Ja sitten sunnuntain taidekuvat ft karkkikeppi ja Benni

Friends, cars & fever / vol. 2

Tää päivä on ollu ihan sairaan sekava ja rasittava ja tosi jees samaan aikaan. Oottelen edelleen Bennii Lahdesta, missä se oli hakemassa uutta autoa.(arvatkaa vaan mistä saan kuulla seuraavat saa vuotta..) Volvo vuodelta en muista ja muuta hienoo. 

Ja tosiaan olin aamulla jo kuumeinen ja kipee ja raahauduin sit himaa skolest joskus ennen kahtatoista. Perseest. 

Sitte pääsin himaa, tylsistyin ja menin omeglee ja tutustuin igha huippuihi tyyppeihin! Eli siis Brandoniin, Austiniin ja Williamiin! Kanadasta kaikki ja ihan parasta skype seuraa ollu tässä jotai neljän tunnin ajan ! Eli kyllä, niinkin turhista paikoista ko omeglesta voi löytää hyvii tyyppei?!! Mikäs siin.

Ja nyt viel läväsen poikien kuvan tohon alle.

Tälläi pika blogi tänään. Viikonlopusta tulee varmaan vähän pidempää settiä !

Vasemmalta oikeelle, Brandon, Austin & William.  Nii ja mun blurrattu pärstä.

Unohdin edelliseen sanoa näitä linkkejä! 

irc-galleria - Fem0ralbone

YouTube - Femoralbone

Instagram - Dashneexoxo

Ask-fm - Ekstaasi